Nyt alkaa riittää.
Olenko ainoa joka on huomannut ilmiön, jossa Facebook-feed tulvii upeita (kateutta aiheuttavia) hääkuvia, söpöjä (turhauttavia) vauvapäivityksiä ja upeaa sokeaa rakkautta?
Olen 26-vuotias kohtuu selväjärkinen ja palautteen perusteella hämmästyttävän kaunis nuori nainen. Ja sinkku. Yksinäinen. Kolmas pyörä. Vanha piika. Nunna. Whatever.
Päätin vihdoin jakaa tämän hämmentävän ja masentavan tunteen muiden kanssaeläjien kanssa (jos teitä on?). Eihän tässä ole mitään järkeä? Olen kaikkea sitä, mitä mies voi toivoa, mutta rakkautta (ei edes kunnon romanssia) löydy mistään. En tiedä, onko aika ottaa järeämmät aseet käyttöön vai yksinkertaisesti luovuttaa.
Lähes jokainen lähipiiristäni, ystävä, tuttu, naapuri on löytänyt "sen oikean"ja kuuluttaa nyt onneaan sosiaalisessa mediassa. En pääse pakoon minnekkään. Yritän vielä viimeisillä voimillani iloita ystävieni puolesta, mutta en kyllä oikeasti iloitse. Ei se vaan ole helppoa kun menee joka ilta yksin nukkumaan ja jokaisesta rohkeasta yrityksestäkin rankaistaan pienellä lisäboostilla tähän sydämen kipuun. "Ei sekään tekstannut takaisin." "Sekin oli pinnallinen kusipää." "Hups. Tämä olikin jo varattu. Tietenkin."
Mitä nykyään tarvitsee olla, että löytää sielulleen seuraa? Upea, kaunis, vastuullinen, itsenäinen, hauskaakin hauskempi, persoonallinen, rento, herkkä ja aktiivinen aloitteen tekijä? *Kirosanoja*
Pelastakaa joku minut. Kertokaa minulle, ettei tilanne ole toivoton.
Voin kertoa ettet ainakaan ole yksin :D
VastaaPoistaSiis tuossa tilanteessa... Minäkin kirjoitan sinkkublogia :)
PoistaPaskoja miehiä tulee ja menee. Ennen pitkää huomaat että jotkut "elämän miehet" ystävienkään elämässä ei ole niitä parhaimpia. Ole onnellinen sinkkuudesta, tolloin tiedät, että se mies, joka jää, on todella sen arvoinen. Ne, ketkä lähtee, ei pystyis tajuta sun hienoja puolia edes puolen vuoden päästä. Joku päivä kun löydät sen arvoisen tyypin, oot onnellinen, ettet ottanut sitä, joka ensimmäisenä halusi jäädä. On hemmetin jees olla nirso.
VastaaPoista